Hurjaa menoa Ilolassa

Jo viitisentoista vuotta olen ollut tietoinen Halikon Joensuun Ilolan torpasta ja sen roolista suvussani. Niin muistitiedoissa kuin eri asiakirjoissa torpan kohdalla puhuttiin myös Laholoukkaan Ilolasta tai Rinteen Ilolasta. Sieltä oli kotoisin Lindenin sukuun kuuluva äitinisiänäitini Olga Linden (1858 – 1944). Mutta vasta nyt syksyllä, kun kirjoittelin pienen jutun Olgan äidin kuoleman jälkeen pidetystä huutokaupasta ja perukirjasta, esille nousi runsaan sadan vuoden takaisia lehtiuutisia, joissa todettiin Ilolan olleen ”surullisen kuuluisa” torppa, jossa vietettiin kerrassaan ”hurjaa menoa”! Digitaalisesta sanomalehtiarkistosta löytämäni uutiset olivat vuosien 1899 ja 1917 väliltä.

Ennsimmäisessä löytämässäni uutisessa (Uusi Aura 18.11.1899) tosin vain kerrottiin siitä, että 11. marraskuutta oli varastettu Halikon pitäjässä Salon kauppalan rajalla nk. Ilolan torpasta ruskea ryssän-lampaan nahkanen turkki, mustalla Litoisten  werkapäällyställä ja mustat silkkiraakaset housut.

Niemen joukkio

Kymmentä vuotta myöhemmin Ilola nousi esille kahden tapahtuman takia. Toukokuun 20. päivä 1909 Salon Sanomat uutisoi turkulaisen, non 10-henkisen joukkion, jota johti Niemen Riku,  vierailusta Salon kauppalaan toripäiville. Lehti kertoi: – Liittolaiset leiryityivät pahamaineeseen Ilolan torppaan, joka on Halikon puolella. Elosteltiin siellä oikein Raunistulan veikkojen tapaan”…Tiistaina läksi kaksi turkulaista poliisia tarkastusmatkalle Ilolan torppaan. Heidän lähestyessään järjestäytyi Niemen Rikun puolustusasentoon, sulki ”linnan” portit ja otti poliisit vastaan anakaralla kivisateella. Poliisi keräsi lisäjoukkoja ja esitti Niemen joukolle vaatimuksen: Heti pois paikkakunnalta! Uhkavaatimus tuotti tulosta, sillä uutisjutun mukaan Niemen joukot lähtivät Turkua kohti.

Mutta ei kulunut kuin noin viikko, niin Ilolan torppa oli taas esillä tapahtumapaikkana. Uusi Aura uutisoi 29.5.1909, että Suvanto-niminen miestä puukotettiin Ilolan torpassa ja tämä kuljetettiin lääninsairaalaan hoidettavaksi.  Kaksi kiikalalaismiestä nimettiin jutussa puukotuksesta epäillyiksi. Ja asiaa käsiteltiin käräjilläkin jo samaisena kesänä, mutta mitään lopullista tuomiota asiasta ei ainakaan lehtitietojen perusteella annettu. Ilmeisesti oikeaa syyllistä ei saatu selville?, kuten oheisestä Uusi Auran lehtiuutisesta voi päätellä.

Lähde:: digi.kansalliskirjasto.fi. Uusi Aura 3.7.1909, s 6.

Ilolan torppa oli siis selvästi vilkasliikenteinen paikka. Osasyynä lienee se, että torppa sijaitsi juuri Salon kauppalan rajojen ulkopuolella. Ja varsinkin Turusta maantietä pitkin tultaessa torppa oli matkalaisten helposti saavutettavissa. Toinen syy lienee se, että Ilolan torpparilla Kaarle Wilhelmi Lindenillä oli erittäin laajat yhteyden maakunnassa. Hän toimi välikauppiaana eli tavaranvälittäjinänä. Kaarle Vilhelmin tyttären Mariana Wilhelmiinan kertomuksen mukaan (kertomuksen on minulle välittänyt äitini serkku) Kaarle Wilhelmi oli ryhtynyt välikauppiaaksi samoihin aikoihin kun oli muuttanut Ilolan torppaan. Hänellä oli ollut kaksi hevosta, joilla hän ajoi mm. lihaa maakunnasta Turkuun torille.

Todennäköisesti Kaarle Vilhelm Linden hevosrattailla.

Kaarle Wilhelmi Linden kuoli huhtikuussa 1915. Hänen kuolemansa jälkeen laadittua perukirjaakin olenkin avannut jo vuosia sitten artikkelissa Kakkulat, mättäreet ja korvakorut. Ilolan torppaan jäi asumaan hänen toinen puolisonsa Maria Antoanetta (os Kajander).

Trokarien piilopaikkana

Ja myös lesken aikana torppa nousi esiin epäilyttävässä valossa – tällä kertaa trokarien pesäpaikkana. Sosialisti-lehti nimittäin julkaisi Suomen itsenäistymisen tienoilla (eli myös kansalaissodan aattona) eli joulukuun alkupuolella 1917 Salossa suoritetuista elintarvikkeiden takavarikoinneista. Yhtenä kohteena oli siis Ilolan torppa, josta oli takavarikoitu 42 kiloa voita, 2 hyvää revolveria ja 2 pulloa korpirojua. Torpasta löytyi myös lihaa, josta tehtiin ilmoitus Halikon elintarvikelautakunnalle. Lehti päätti uutisensa näin: Lihat kuuluivat isommalle trokarikoplalle, joista saapuvilla oli eräs Simola niminen. Mainitun torpan omistaa eräs leskiemäntä, joka nytkin oli aika tavalla juovuksissa!  Kymmenisen päivään myöhemmin samainen lehti uutisoi uudelleen Simolan trokaritoimista Ilolassa.

Maria Linden kuoli marraskuun alussa 1924, minkä jälkeen pidettiin huutokauppa Ilolassa, Toijalan Rinteen alueella melkein Salon kauppalan rajalla. Huudettavana oli myös  vuokramaalla sijainneet ”torpan asuin- ja ulkohuonerakennukset, sauna ja riihirakennus. Tiedossani ei ole kuka rakennukset itselleen huusi.

Siirto Salon kauppalan puolelle

Edellä mainitut järjestyshäiriötyyppiset ongelmat olivat kovin tyypillisiä ylipäätään Salon kauppalan rajojen tuntumassa. niin Halikon kuin Uskelan rajojen läheisyydessä. Niinpä jo 1910-luvun lopulla alkoivat vaatimukset ns esikauppa-alueiden siirtämiseksi Salon kauppalaan. Siirtoa valmistelemaan valittiin erityinen  esikauppalatoimikunta. Valmistelutoimet olivat kuitenkinkin hitaita. Lopulta valtioneuvosto antoi asiasta päätöksen kesäkuussa 1931. Alueliitos, joka toteutui seuraavan vuoden alussa, tarkoitti, että Toijalan alue, jolla Ilolan torppa oli sijainnut, siirtyi Salon kauppalan puolelle. Kaikkiaan Halikon väestöä siirtyi Saloon noin 1 200 henkeä. Tarkemmin tästä aluesiirrosta voi lukea Halikon historia 2 -teoksesta s. 270 – 274)

Omaa lähisukuani ei tosin tuossa joukossa ollut, sillä Ilolaa asuttivat jo uudet ihmiset. Äitini serkku kuitenkin muisteli, että 1940-luvun alussa, kun hän kävi rippikoulua Halikon kirkolla, oli Laholoukkaan Ilolan torppa ja sen kyljessä ollut kyltti numero 5 yhä paikoillaan.