Aiemmin tänä vuonna jo julkaisinkin artikkelin siitä, että yli 20 hengen voimin ollaan lähdössä tutustumaan Jokioisten ja Ypäjän seudulle ja erityisesti Svanbergin suvun lähtöpaikoille. Suvun tietoja löytyy tältä sivustolta sivulta Stormin suku. Yli puolen vuoden suunnittelun jälkeen retki toteutui heinäkuun viimeisenä päivänä. Sää oli ajoittain sateinen, mutta kuitenkin huomattavasti parempi kuin mitä ennusteet vielä aamulla lupasivat.
Osa retken osallistujista lähti Turusta pikkubussilla, johon poimittiin retkeläisiä mukaan mm Paimiosta ja Salosta. Osa tuli puolestaan omin kyydein suoraan Jokioisten Tietotalolle, joka toimi niin startti- kuin lounaspaikkanakin. Osallistujia retkellä oli kaikkiaan 23. Pitkämatkalaisin saapui retkelle Ruotsista asti.
Lisäksi Ypäjän puolella seurueeseen liittyi yksi sukulainen.
Oppaanamme toimi Eeva-Liisa Breilin Lounais-Hämeen Oppaat ry:stä. Hän oli saanut Jokioisilla avukseen yhden erinomaisen paikallista kylähistoriaa (Kiipun kylä) tunteneen henkilön. Ystävällisesti oppaamme tarjosi myös kotinsa iltapäiväkahvien juomispaikaksi. Siellä kuultiin myös joitakin tarinoita suvun henkilöistä.
Muutoin kuljimme oppaan johdolla kohteesta toiseen pikkubussilla. Kuusi henkilöä kulki kuitenkin pikkubussin perässä omilla autoillaan. Ryhmäpuhelun avulla saatiin opastukset välitettyä myös näihin henkilöautoihin.
Asuinpaikkoihin tutustumista
Retken käyntikohteet oli suunniteltu sen pohjalta että pystyttäisiin mahdollisimman hyvin paikallistamaan ne keskeiset asuinpaikat, joilla suvun edustajat olivat asuneet 1800- ja 1900-lukujuen aikana. Ja nimenomaan asuinpaikkoja retken aikana nähtiin, sillä suvun asuttamia rakennuksia ei enää ole pystyssä. Mutta useammankin rakennuksen kivijalkojen luona retkeläiset pääsivät vierailemaan – useimmat ensimmäistä kertaa. Kaikkia ”verisukulaisia” yhdisti tietenkin Henric ja Liisa Svanbergin kotitorpan paikka Jokioisten Kiipun kylässä. Nyt paikalla kasvoi mm vadelmapensaita, mutta kivijalkojen jäänteitäkin oli havaittavissa. Paikalla syntyi selvästi ymmärrys, että tämä Syrjälän torpan paikka on konkreettinen paikka, joka sitoo yhteiset sukujuuret yhteen. Se oli tietenkin luonteva paikka sukulaisten yhteiskuvalle.
Yhtä lailla Ypäjän puolella vierailtiin Henricin ja Liisan vuonna 1855 syntyneen Aleksander-pojan ja tämän vaimon Marian yhteisen tyttären Selman ja hänen miehensä Kalle Kosken kotitalon paikalla Mannisten kylässä Vellinkimäentien varrella. Jo puretusta talosta on kuvia, joiden avulla oli mahdollista sijoittaa rakennuksia nykymaisemaan.
Niin Jokioisilla kuin Ypäjälläkin vierailtiin myös kirkossa ja hautausmaalla. Ypäjän seurakunnan työntekijälle annoimme myös todisteen siitä, että ”sukuun naitu” sahanasettaja Frans Oskar Tuominen oli merkittävällä tavalla osallistunut aivan 1900-luvun alussa rakennetun Ypäjän nykyisen kirkon valmistumiseen. Työnjohtaja K. Paulamäen kirjoittama todistus oli paikalliselle seurakunnalle aivan uusi tieto.
Sahan asettaja sekä höyläkoneen käyttäjä F.O.Tuominen on Ypäjän kirkon rakennukselle käyttänyt kaikki siellä tarvitut höylälaudat sekä listat ja olen havainnut ne huolellisesti käytetyksi kaikin puolin.
Retken aikana oppaan toimesta retkeläiset saivat lisäksi tietoa mm Jokioisten kartanon vaikutuksesta paikkakunnan kehitykseen sekä Ypäjän Mannisten kylässä 1600-luvun jälkipuoliskolla asuneesta Prättäkitistä, joka kykyjensä ja toimiensa takia tunnettiin noitana ja ennustajana.
Osallistujat edustivat Henric ja Liisa Svanbergin kolmea eri jälkeläishaaraa. Uusia tuttavuuksia syntyi retken aikana paljon, kun aiemmin osallistujat tunsivat lähinnä vain oman päähaaransa edustajia. Alkuesittelyt, oheismateriaalit (sukuun ja paikkakuntiin liittyviä) sekä keskustelut ja tarinat retken aikana toivat muitakin haaroja tutummiksi. Retken aikana vaihdettiin yhteystietoja ja sen jälkeen on mm perustettu yhteinen sähköinen kansio, jonka avulla on voitu jakaa niin retken aikana otettuja valokuvia kuin muitakin tiedostoja. Sukuverkostot siis laajentuivat!
Retkeläisten kommentteja
Tein retken jälkeen osallistujille palautekyselyn, johon oli mahdollista vastata nimettömänä. Tässä muutamia kommentteja Vapaa-sana -osiosta:
- Oli kiva tavata verisukulaisia ja muitakin. En ihan omaksunut ketkä kaikki olivat Svanbergien kautta. Kaikki tavatut muodostuivat kuitenkin ystäviksi.
- Tunnelma oli mukava ja oli kiva tutustua eri sukuhaarojen ihmisiin. Myös vierailut torppien alkuperäisillä sijoilla olivat kiinnostavia, vaikka aika vähän niistä enää oli jäljellä.
- Yleisiin paikkakunnan historia-asioihin olisi pitänyt käyttää aikaa vähemmän , ettei loppuun olisi tullut niin kova hoppu.
- Enemmän olisi pitänyt olla aikaa tutustua oheismateriaaliin.
Noin 54% vastaajista antoi retken yleisarvosanaksi erinomaisen. Mutta kuten yllä olevista kommenteistakin huomaa, niin parannettavaakin jäi. Palautteesta on syytä ottaa opiksi. Etukäteen koin isoksi haasteeksi sen, miten osallistujat hahmottavat tätä sukua kokonaisuutena ja itsensä osana kokonaisuutta. Koin, että ihan kaikkia tietoja ei ole järkevää etukäteen jakaa. Niinpä lähetin etukäteistietoja (mukaan lukien ohjaus tälle verkkosivustolle) rajoitetusti. Lisämateriaalia jaoin retken aikana. Siellä ei kuitenkaan ollut niihin aikaa juurikaan perehtyä. Jonkin verran (kuten kirjaluetteloita) lähetin osallistujille vielä retken jälkeen. Toivottavasti retkeläisille syntyi itselle halua lähteä tutkimaan sukuaan omatoimisesti – siis retkellä saatujen kokemusten ja oheismateriaalien innoittamana.
Ratkaisuuni jakaa tietoa osissa olen pääosin yhä tyytyväinen!
Lopuksi
Retken järjestäminen oli mieluisa kokemus, mutta muodostui vielä mittavammaksi kuin ajattelin. Mukavaa olikin, kun yhteistyö oppaamme kanssa sujui oikein hyvin. Hienoa apua sain myös bussijärjestelyissä sukuun kuuluvalta ja retkelle osallistuneelta Eevalta.
Omaa ”taakkaani” lisäsi se, että intouduin vielä kevään ja kesän aikana etsimään potentiaalisia henkilöitä eli ko sukuhaaroihin kuuluvia, sukunsa taustoista kiinnostuneita henkilöitä. Näitä myös löytyi – ja osa lähti myös mukaan retkelle.
Tietojen tarkempi tarkastelu myös palkitsi siten, että joihin kysymysmerkkeihin löytyi vastauksia. Ratkaistuihin kysymysmerkkeihin kuului oheinen, 1930-luvun lopulla otettu kuva neljästä sukupolvesta samassa kuvassa. Kuvan omistaja oli tiennyt varmuudella vain, että kuvassa vasemmalla on ns Perälän pappa eli Abel Lindgren. Hän kuoli 94-vuotiaana heinäkuussa 1939 eli ehkäpä noin vuosi oheisen kuvan ottamisen jälkeen. Kesän aikana sain selvitettyä erilaisten lähteiden avulla, että muut kuvassa olevat olivat: Abelin tytär Hilma, tämän poika, jatkosodan aikana rintamalla menehtynyt Toimi sekä tämän poika Lauri.
Jounin Sukusivut 