Alkuvuodesta julkaisemassani artikkelissa Halikon Pailinnasta Paimion Lopen kylään kerroin Maurits Perkonojan (s. 1902) tekstistä Perinne elämässäni. Siinä hän kertoi myös jonkin verran omista ja veljiensä urheiluharrastuksista. Ja erityisesti vanhemman veljen Oskarin (s 1895) ja nuoremman Nikolain (s. 1904) osalta menestys olikin niin hyvää, että hienoista kilpailusuorituksista sai lukea myös alueellisista, jopa valtakunnallisista sanomalehdistä. Otsikossa mainitut ”saavutukset” löytyvät näiden veljesten ansiolistalta. Perkonjan veljekset kuuluvat tutkimuksissani Metäksen sukuun (ks Taulu 16).
Tekstissään Maurits muistelee, että jo 1910-luvun puolivälissä he olivat itse järjestäneet juoksukilpailut, jossa Ruokolinnassa sijainneelta kotipihalta juostiin noin kuuden kilometrin matka Paimion kirkolle ja takaisin. Voittajaksi nousi matkan aikana veljessarjan vanhin Oskar (s 1895). Vauhdikkaasti aloittanut 10-vuotias Nikolai hyytyi paluumatkaosuudella, mutta lahjakkuutensa hän tuossa leikkimielisessä kilpailussa jo osoitti.
Politisoitunutta urheilutoimintaa
Varsinaisesti urheiluharrastus pääsi Perkonojan poikien osalta liikkeelle kansalaissodan jälkeen 1910 – 1920-lukujen taitteessa, kun Paimioon perustettiin Voimistelu- ja urheiluseura Yritys (virallisesti 1.7.1920). Yrityksen perustamisen taustalla oli valtakunnallisella tasolla toiminut ja tammikuussa 1919 perustettu Työväen Urheiluliitto alkoi alkoi kampanjoimaan paikallisten urheiluseurojen perustamiseksi työväenhenkisille urheilijoille. Oskari ehti ennen Yritykseen liittymistä edustamaan myös Maarian Kisa-Tovereita.
Muun yhteiskunnallisen toiminnan mukaisesti myös urheiluseuratoiminta politisoitui, mikä tarkoitti sitä että urheilijoiden oli valittava kuuluvatko oikeistolaiseen vai vasemmistolaiseen urheiluseuraan. Perkonojan pojille valinta lienee ollut selvä eikä houkutteluista huolimatta Perkonojan poikia nähty kilpailemassa ”toisella puolella” eli Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) alaisissa seuroissa. 1930-luvun puolivälissä kiristyneen poliittisen tilanteen takia Yrityksen toiminta kiellettiin ns. kommunistilakien perusteella. Niinpä esimerkiksi Nikolai Perkonoja joutui hakemaan uutta edustusseuraa Turusta (Turun Toverit). Paluu paimiolaisseuraan mahdollistui Nikolaille vuoden 1935 jälkeen, kun Paimioon perustettiin uusi TUL:n alainen seura Isku. Tarkemmin tästä politiikan vaikutuksesta paimiolaiseen urheiluseuratoimintaan voi lukea Raimo Hovin teoksesta Sata vuotta paimiolaista liikuntaa ja urheilua (2010).
Yrityksen väreissä Oskari oli menestynyt erityisesti pidemmillä ratamatkoilla. Esimerkiksi vuonna 1922 hän oli toisella sijalla 10 000 metrin TUL:n ennätystilastossa. Kolme vuotta myöhemmin Oskari voitti Helsingissä järjestetyissä kilpailuissa 15 000 metrin kilpailun. Voitto olisi oikeuttanut hänelle paikan ensimmäisissä työläisolympialaisissa, jotka myöhemmin samana vuonna järjestettiin Frankfurt am Mainissa, Saksassa. Oskari ei kuitenkaan jostain syystä kisoihin lähtenyt.
V-S piirin mestaruudet sekä 5 000 että 10 000 metrillä. Lähde: digi.kansalliskirjasto.fi, Työväenjärjestöjen tiedonantoja 16.7.1924, s 3.
Oskari – hiehon uuvuttaja
Saman vuoden (eli 1925) maaliskuussa Oskari Perkonoja nostettiin esille toisenlaisen urheilusuorituksena ansiosta. Hän nimittäin juoksukyvyillään onnistui uuvuttamaan villiintyneen hiehon. Jo edellisen vuoden kesällä tämä elikko ei ollut suostunut palaamaan kotinavettaan, vaan se oli jäänyt elelemään metsään. Villiintynyt eläin oli yritetty jopa lopettaa useaan otteeseen ampumalla – siinä kuitenkaan onnistumatta. Lehtijuttujen mukaan kokonaista 12 luotia oli nuoreen lehmään (tai lehmää kohti) ammuttu, mutta se oli vain jatkanut karkumatkaansa. Maaliskuun alussa 1925 Oskari lähti eläintä juoksemalla väsyttämään ja monen tunnin urakan jälkeen onnistui väsyneen lehmän ottamaan kiinni ja taluttamaan kotinavettaan. Väsynyt ja metsäreissullaan laihtunut toipui retkensä rasituksista saatuaan ruokaa ja katon päänsä päälle.
Nikolai – maastojuoksuspesialisti
Nikolain erikoisalaksi muodostuivat maastojuoksukilpailut. Hän voitti useaan otteeseen Työväen Urheiluliiton (TUL) maastojuoksumestaruuden. Radalla hän kilpaili harvemmin. Osasyynä oli se, ettei TUL:n seuroja edustaneilla paimiolaisilla juoksijoilla maailmansotien välisenä aikana ollut Paimiossa kunnollisia mahdollisuuksia harjoitella juoksuradalla. Maastojuoksun harjoitteluun soveltuvia reittejä löytyi oman kodin tuntumastakin. Toinen syy oli työn asettamat rajoitteet. Keskikesällä, jolloin ratajuoksut pääosin järjestettiin, Nikolai joutui keskittymään maanviljelystöihin. Maastojuoksukilpailut käytiin pääosin keväisin, jolloin työt mahdollistivat niin etukäteisharjoittelun kuin kisaamisenkin.
Nikolain kyvyt olisivat riittäneet aina olympialaisiin asti, mutta niin työrajoitteet kuin liittoriidat TUL:n ja SVUL:n välillä sulkivat tien olympialaisiin. Lahjakkuudesta kertoo esimerkiksi se, että vuonna 1928 Nikolai kukisti myöhemmällä urallaan kahdesti 3000 metrin estejuoksun olympiavoiton saavuttaneen Volmari Iso-Hollon 5 000 metrin ratamatkalla. Kansainvälisissä kisoissa Nikolai kuitenkin nähtiin. Esimerkiksi vuoden 1938 helmikuussa – jo lähes ikämiesikäisenä (34 v) – hän osallistui Ranskassa työläisurheiluliiton suureen (osallistujia jopa 4 000) kansainväliseen maastojuoksukilpailuun. Suomen Sosiaalidemokraatti -lehti uutisoi kilpailun jälkeen:
Voimakasrakenteinen maanviljelijä suoritti tänään melkein kylmiltään suorastaan uroteon.
Kommentti viittasi siihen, että kilpailu käytiin suomalaisille epäedulliseen aikaan eli keskellä talvea ja siihen, että Nikolailla tuli kilpailuun pitkähköllä kisatauolta. Lopputuloksissa hän oli viides eli paras suomalaisista. Palkinnoksi hän sai 2000 markan arvoisen kameran.
Nikolain ura päättyi reumatismiin
Nikolain juoksu-ura lienee päättynyt tuohon vuoteen 1938. TUL:n Joulu -lehdessä (vuodelta 1939) oli kahden sivun mittainen artikkeli Perkonojasta ja hänen urastaan. Hän itse totesi:
Kovin tekisi mieli vielä, mutta kun nuo jalat eivät tahdo antaa myöten. Ennen sitä Ranskan reissua harjoittelin kovasti, mutta taisin olla liian vähissä vaatteissa. Silloin oli jo kylmä ja pakastikin ja siitä lähtien on tuo reumatismi vaivannut. Tokkopa hierontakaan erikoisempia auttaisi, kun särky on iskenyt ristiluihin.
Eduskunnan murtomaamestari
Veljeksistä Maurits siis kilpaili myös juoksumatkoilla jo nuorena miehenä, muttei saavuttanut samanlaista menestystä kuin veljensä. 1930-luvun lopulla hän kilpaili jo ikämiessarjassa ja oli palkinnoilla alueellisissa kilpailuissa. Uransa parhaaksi saavutukseksi hän nimesi kuitenkin 1940-luvun lopulla saavuttamansa eduskunnan murtomaajuoksumestaruuden. Maurits nousi eduskuntaan SKDL:n edustajaksi varapaikalta vuonna 1947. Kenties voittoisan juoksun lähtötilanne löytyy valokuvana myös Finnasta (Kansan Arkiston valokuvakokoelma).
Artikkelin päälähteet:
Perinne elämässäni: Maurits Perkonojan Kalevalan juhlavuoden kilpakirjoitus (1985)
Raimo Hovi: Sata vuotta paimiolaista liikuntaa ja urheilua (2010).
Nikolai Perkonoja – paimiolainen pienviljelijä, joka murtomaajuoksijana on osoittanut ilmiömäistä kykyä -artikkeli TUL:n Joulu 1939 -lehdessä. Digi.kansalliskirjasto.fi.
Jounin Sukusivut 