Kakkulat, mättäreet ja korvakorut

Perukirjat voivat olla hyvä keino tutustua esi-isän tai esiäidin elämään. Perukirjaanhan listataan se, mitä omaisuutta vainajalle (ja mahdolliselle leskelle) on elämän aikana kertynyt. 1730-luvulta alkaen laissa on määrätty, että jokaisesta vainajasta on tehtävä perukirja. Tässäkään asiassa ei aina ole kuitenkaan lakia noudatettu eli kaikista sitä ei löydy. Ja vaikka se olisikin laadittu, niin köyhimpien kohdalla omaisuudeksi on saatettu listata: vain pitovaatteet . Eli muuta omaisuutta ei ollut elämän varrella säästynyt!

Toisinaan perukirja voi kuitenkin olla erittäin runsas ja monipuolinen. Itselleni tuli parisen viikkoa sitten vastaan vuodelta 1915 esi-isäni Kaarle Kustaa Vilhelm Lindénin perukirja, jossa on hyvin yksityiskohtaisesti listattu suhteellisen runsas omaisuus: rakennukset, rahat, maanviljelys- ja ajokalusto, huonekalut, ns rautaomaisuus (paistinpannuista partaveitsiin), puukalusto, eläimet, viljat, vaatteet ja lopuksi Kaikenlaista, kuten lasi-, savi ja porsliiniastioita, poltinpuita ja 3 osuutta Salon Meijerissä.

Noin sata vuotta vanhassa tekstissä on monia vieraantuntuisia sanoja, joista suurimman osan kyllä tunnistaa. Näitä ovat esimerkiksi pesupunkka, mulli tai kihveli. Maanviljelys- ja ajokalustoon on listattu myös yhdet mättäreet. Päättelin, että kyse metsätöissä käytetty reki. Ajokalustoon kuuluivat myös kakkulat  & aisat. Kakkulat eivät voi siis olla tässä tapauksessa silmälasit. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta löysin, että kyseessä ovat työajossa käytetyt, perästä toisiinsa välipuulla yhdistetyt aisat. 

Omaisuusluetteloon oli kirjattu myös 2 kultasormusta sekä 2 korvarenkaat & puntti. Kaarle Kustaalle jäi leski Maria Antonetta Lindén. Koska perukirjaan kirjattiin heidän yhteinen omaisuutensa, niin hämäräksi jää, olivatko korvakorut Kaarle Kustaan vai vaimonsa? Tästä päivästä katsoen voisi ehkä ajatella, että korut ovat olleet vaimon. Sukulaisten kokoelmista on kuitenkin löytynyt esimerkiksi oheinen valokuva, jossa ilmeisesti on juuri Kaarle Kustaa Lindén?

Ja kuten näkyy, niin hänen oikeassa korvassaan selvästi roikkuu korvarengas. Ja siitähän on olemassa tutkimustietoa, että miehet ovat alkaneet pitää korvarenkaita ennen naisia. 1900-luvun alkupuolella korvarenkaiden käyttö vähentyi, mutta yleistyi uudelleen 1960-luvun lopun hippi-liikkeen kautta.

Omaisuuden lisäksi perukirjaan on kirjattu myös velat sekä esimerkiksi hautaamiskulut ja perunkirjoituspalkkiot. Kaarle Kustaa oli Halikon Joensuun kartanoon kuuluneen Ilolan torpan torppari. Niinpä tähän perukirjaan on vähennyksiin merkattu maanvuokraa Joensuuhun ½ vuodelta.