Vaimoni ja lasteni sukuun liittyy Halikon Perälässä (noin Vaskion ja Märynummen puolessa välissä) asunut Janssonin suku. Perälään suku muutti Nummen kylästä vuonna 1866. Tällöin räätäli Henrik Wilhelm Jansson ja Johanna Wilhelmiina Antintyttären perheeseen kuului neljä lasta. Perälän Kraatarin torpassa perheeseen syntyi vielä vuonna 1869 yksi poika Emil. Lapsista ainakin Emil ja isoveli, vuonna 1858 syntynyt Henrik Juho, jatkoivat myös räätälin uralla. Erik otti myöhemmin käyttöön sukunimen Lehtovaara ja toimi räätälinä/vaatturina Uskelassa.
Lähde: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/halikko/rippikirja_1871-1881_mko242-263/352.htm
Henrik Wilhelm menehtyi vuonna 1889. Hänen työtään räätälinä Perälässä jatkoi Henrik Juho, joka avioitui vuonna 1885 niin ikään Halikossa syntyneen (1866) Amanda Charlotta Joosefintyttären kanssa. Pariskunta sai kolme tytärtä: Impi (1887), Anna (1891 ja Tyyne (1893). Tyttäret vaihtoivat sukunimekseen Syvänne sukunimien suomalaistamisaallossa vuonna 1906. Vanhemmat eivät sukunimiään suomalaistaneet, vaan jatkoivat Janssoneina kuolemaansa asti (Amanda 1920, Henrik Juho 1938).
Tämä tarina keskittyy erityisesti Annan elämänvaiheisiin. Merkittävinä lähteinä ovat siirtolaisuusinstituttiin (Turkuun) arkistoitu Anna Syvänteen kokoelma. Se sisältää pääosin Perälään Janssonin / Syvänteen perheelle Amerikasta 1910- ja 1920-luvulla saapuneita kirjeitä, joista pääosan oli kirjoittanut Anna. Osa kirjeistä oli osoitettu siskoille Impille ja Tyynelle, osa perheen vanhemmille. Janssonin/Syvänteen suku ”sammui” 1970-luvun alussa, sillä kaikki perheen tyttäret olivat naimattomia ja lapsettomia. Perheen omaisuutta – mukaan lukien edellä mainitut Amerikasta lähetetyt kirjeet – periytyi lähisuvulle. Viitisen vuotta sitten olin itse ehdottamassa, että kyseiset kirjeet olisi järkevää tallettaa Siirtolaisuusinstituuttiin, jonka kautta ne olisivat kenen tahansa luettavissa.
Anna Amerikkaan talvella 1913
Ensimmäiset kirjeet Anna oli kirjoittanut jo menomatkansa aikana. Matkalle hän lähti – 21 vuoden iässä -Suomen Höyräyaivaosakeyhtiön laivalla helmikuun puolenvälin jälkeen 1913. Laiva saapui Englannin Hulliin, josta matka jatkui junalla Lontoon kautta Southamptoniin, josta Atlantin ylitykseen lähdettiin 26. helmikuuta SS Oceanic-aluksella. Perille Yhdysvaltojen New Yorkiin hän saapui maaliskuun alussa, 6.3. Lähetetyissä kirjeissä ei erityisesti käy ilmi Annan lähdön motiiveja, enemmänkin matkan vaiheita. Ja alkuosa matkasta olikin sujunut ongelmitta, Atlantin ylityksen aikana hän oli kärsinyt kuitenkin pahastakin matkapahoinvoinnista (merisairaudesta).
Tuohon Anna Syvänteen kokoelmaan (Siirtolaisuusinstituutissa) kuuluu myös yksi Suomessa syntynyt asiakirja, Suomen Suomenkielisen yhteiskoulun kuukausitodistus, eräänlainen opintokirja. Sen mukaan Anna oli opiskellut yhteiskoulussa marraskuusta 1905 maaliskuuhun 1910 asti. Tuon kirjasen mukaan hän oli opiskellut muun muassa ruotsia, venäjää ja saksaa. Mutta ei siis englantia, joten varmasti alkuvaiheessa oli kieltä taitamattomana haasteita uuteen ympäristöön ja kulttuuriin sopeutumisessa. Vertaistukea hän sai kyllä muista suomalaisista siirtolaisista. Ja yhtenä tukikohtana hän toi esille ”Naisten kodin”, joka saattoi olla palvelupaikkojen vaihtotilanteessa ”väliaikapysäkki”.
Lähde: Siirtolaisuusinstituutti: Anna Syvänteen kokoelma (Ark:nro 021/2019)
Palveluspaikat vaihtelivat
Jo maaliskuun jälkipuoliskolla Anna lähetti sisarelleen Tyynelle New Yorkista kirjeen, jossa kertoi työskentelevänsä palvelustyttönä nelilapsisessa perheessä. Työtehtävinä oli mm siivoamista, tiskaamista ja ruuanlaittoa. Hänelle oli osoitettu pieni vinttikomero talon kolmannesta kerroksesta.
Ensimmäisten vuosien aikana tuntui palveluspaikka vaihtuneen useaan otteeseen. Ja ajoittain oli haasteita isäntäperheiden kanssa. Sopeutumista helpotti kuitenkin ”kollegat”, niin suomalaiset kuin muista Euroopan maista Amerikkaan tulleet. Anna Syvänteen kokoelmassa on kirjeitä myös muilta Amerikassa asuneilta henkilöitä. Heistä ainakin Milda ilmiselvästi työskenteli myös palvelustyttönä.
Annan kirjeissä tuli ilmi totta kai työhön liittyviä asioita, mutta myös ”miesmurheita” – kunnollista miestä kun ei tuntunut löytyvän. Lokakuussa 1919 hän kuitenkin kirjoitti meriväessä palvelleesta miehestä seuraavaa:
Minun mielipiteeni mukaan hän on paras mies mitä olen tavannut.
Naimisiin tämä kaksikko ei kuitenkaan päätynyt, vaikka Anna arvelikin avioliiton solmimisen olevan mahdollista.
Kirjeistä oli myös mahdollista päätellä tapahtumista kotikulmilla Halikossa. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan levottomat ajat herättivät Annassa paljon huolta. Myös isoäiti Johannan terveyttä käsiteltiin monessa kirjeessä. Isoäiti kuolikin lopulta kesällä 1918 ja äiti Amandakin jo kaksi vuotta myöhemmin.
Lomamatka pohjoiseen
Anna jatkoi kuitenkin elämäänsä New Yorkissa. Kesälle 1922 hän suunnitteli ja toteutti lomamatkan Yhdysvaltojen pohjoisosaan ja piipahti myös Kanadan puolelle. Yhtenä kohteena oli myös Niagaran putous, jonka lähistöllä asui myös joku hänen tuttavansa. Matkan jälkeen hän kertoi seuraavassa kirjeessä olleensa oikein vaikuttunut niistä kuohuvista koskista ja kirkkaista vesistä. Hän myös kuvautti itsensä Niagaran koskella käydessään. Kuvia hän lähetti myös monien muiden kirjeiden mukana.
Kuva on kuitenkin otettu Niagaran putouksien lähettyyvillä. Yksityiskokoelma
Traaginen sähkösanoma
Aikajärjestykseen järjestetyn kirjekokoelmasta löytyy maaliskuun 17. päivänä 1923 kohdalta dramaattinen ja lyhysanainen sähkösanoma:
Syvänneisen Anni kuoli nopeasti leikkaukseen. Kirjoitan heti
Sähkösanoman lähettäjä oli suomalaissyntyinen Anna Shearer. Neljä päivää myöhemmin tuli toinen sähkösanoma, jossa kyseltiin kotiväen ajatuksia hautajaisjärjestelyistä.
Samainen Anna Shearer, joka selvästi oli suomalaissyntyinen, oli ilmeisesti Amerikassa avioitunut nainen, Hän lähetti Perälään myös useampisivuisen kirjeen, jossa tiedusteli vielä tarkemmin hautajaisjärjestelyistä. Vanhempien kirjallista kannanottoa kun tarvittiin ennen kuin New Yorkissa oli mahdollista tehdä hautaamiseen liittyviä ratkaisuja. Syväsen Annan perhe ilmeisesti päätti, että Anna haudataan New Yorkiin. Halikon kuolleitten luettelossa löytyy merkintä: 16.3.1923 Syvänne, Anna Elina, räätälin tytär Perälästä, umpis tuleh. 31 v 9 kk 13 pv, naimaton. Kuollut ja haudattu New Yorkissa.
Anna Shearer ilmoitti, että hän oli ottanut talteen kaimansa jäämistön ja lähettäisi ne Suomeen saman vuoden kesäkuussa saapuvan enonsa mukana. Ja tosiaan, vajaat kolme kuukautta myöhemmin Perälään saapui kirje lahtelaiselta Sulo Mäkelältä. Hän oli palannut Amerikasta Suomeen ja oli tuonut mukanaan Annan jäämistön, jonka Helsingistä lähetti Annan vanhemmille. Halikkoon lähti yksi kirstu, yksi kapsäkki sekä palttoo.
Tarkemmat tiedot Mildalta
Kokoelman aikajärjestyksessä viimeisiin kirjeisiin kuului 17.4.1923 eli noin kuukausi Annan kuoleman jälkeen New Yorkissa kirjoitettu kirje, jonka oli kirjoittanut jo aiemmin mainitsemani Milda. Ja tuossa kirjeessä tuotiin selkeämmin ilmi Annan menehtymiseen liittyviä vaiheita. Mildan mukaan tieto Annan kuolemasta ei tullut hänelle New Yorkista käsin. Ilmeisesti Milda ei asunut aivan lähistöllä, koska olivat tavanneet toisensa runsas vuosi aiemmin, vuodenvaihteessa 1921-1922.. Tiedon Annan kuolemasta Milda oli saanut myös Amerikassa asuneelta sisareltaan Edithiltä, joka oli saanut Suomesta kirjeen, jossa tuo traaginen uutinen oli kerrottu.
Tiedon saatuaan Milda oli mennyt tapaamaan sitä rouvaa, jonka palveluksessa Anna kuolinhetkellään
oli ollut. Rouvan mukaan Anna oli alkanut tuntea kipua vatsassaan jo maaliskuun 7. päivänä eli runsas viikko ennen kuolemaansa. Olo oli huonontunut ja seuraavana päivänä oli kutsuttu lääkärikin häntä katsomaan. Sairaalaan hänet toimitettiin kuitenkin vasta monta päivää myöhemmin ja silloin hänelle tehtiin umpisuolen leikkaus. Tuosta leikkauksesta hän ei kuitenkaan enää toipunut.
Nykyäänhän umpisuolen (tai umpilisäkkeen) tulehdusta voidaan hoitaa antibiooteillakin, mutta noin sata vuotta sitten poistoleikkaus oli käytännössä ainut hoitokeino. Annan tapauksessa tulehdus oli todennäköisesti ehtinyt tekemään tuhojaan niin paljon, ettei leikkauksesta enää ollut apua. Näin ainakin Milda kirjeessään arveli
Milda olikin ”vanha tuttu”!
Kirjeitä lukiessani – tai paremminkin selatessani, koska käytettävissäni ollut aika ei mahdollistanut kaikkien kirjeiden syvällistä lukemista – minulle tuli tunne, että olin tästä Mildasta ehkä kuullut ja lukenut aiemminkin. Kotiin päästyäni sain aavistukselleni vahvistuksen, kun kaivoin käsiini teoksen Haloo 976 – Kertomuksia kivenhakkajan talosta. Tuo talo, nimeltään Alku, sijaitsee Turussa. Olin vieraillut tuossa talossa yhdessä Paimion Perinneyhdistyksen ryhmän kanssa tammikuussa 2017. Tuossa Alku-talossa asuva toimittaja Riitta Liede oli kirjoittanut tuon Alku-talon vaiheista kertovan Haloo 976 -kirjan.
Yksi talon omistajista oli ollut noin kymmenisen vuotta (vuosina 1918 – 1928) paimiolainen Kustaa Peltola ja olimme toimittaja Lieden kanssa vaihtaneet hänestä tietoja. Kun Liede talon vaihteita esitteli, kävi ilmi, että vuonna 1937 rakennuksen ostivat Halikon Vaskiolta kotoisin olevat Mildred ja Axel Oksanen. Vaskiolaissyntyisenä totta kai kiinnostuin tästä pariskunnasta, mutta en silloin kyennyt selvittelemään varmuudella heidän taustojaan.
Mutta nyt netistä jo löytyy enemmän tietoja (Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen jäsensivuilta) – ja kykenin yhdistämään kirjassa esitettyjä tietoja Halikon rippikirjatietoihin. Mildred eli Milda – omaa sukua Lehtinen – oli kotoisin Vaskion Sahan talosta (noin kilometrin etäisyys Janssonin / Syvänteen perheen taloon) ja miehensä Axel (alun perin Akseli) oli puolestaan kotoisin Vaskion Toivilan Vanhantuvan talosta. Rippikirjasta selvisi, että Milda oli syntynyt vuonna 1893 eli oli Anna Syvänteen pikkusiskon Tyynen ikätoveri. Lehtisen perhe muutti 1912 Uskelaan ja sieltä Milda lähti siirtolaiseksi Amerikkaan lokakuussa 1913 – siis runsaat puoli vuotta Anna Syvänteen jälkeen. Haloo 976 -kirjassa mainittiinkin, että osaltaan Mildaa houkutteli siirtolaiseksi Amerikkaan sinne jo aiemmin matkustaneilta saapuneet rohkaisevat kirjeet. Yksi houkuttelevien kirjeiden kirjoittajista lienee ollut juuri Anna Syvänne!
Mildan mies Aksel muutti Amerikkaan (Michiganiin) ensimmäisen kerran jo vuonna 1915, palasi välillä Suomeen, mutta lähti uudelleen Amerikkaan – tällä kertaa New Yorkiin – vuonna 1922. Milda ja Axel avioituivat siellä ja saivat Arvo-nimisen pojan. Kolmikko palasi kuitenkin vaurastuneina Suomeen – ja Vaskiolle, josta ostivat Aittanummen talon. Oksaset muuttivat kuitenkin 1937 Turkuun, josta ostivat siis tuon Alku-talon. Arvo peri talon vanhempiensa kuoltua. Arvo itse kuoli vuonna 1990. Tuolloin talon peri hänen tätinsä – siis jo aiemmin mainittu Mildan sisar Edith ja tämän poika Eero.
Lue tarkemmin Alku-talosta ja Haloo 976 -kirjasta
Otin yhteyttä niin Riitta Liedeen kuin yhteen Milda Oksasen sukulaiseen, jonka yhteystiedot sain Liedeltä. Kerroin molemmille tekemistäni kirjelöydöistä eli Mildan kirjoittamista kirjeistä tuossa Anna Syvänteen kokoelmassa. Niitä Mildan kirjeitä kun ei kokoelman nimen perusteella olisi mitenkään osannut lähteä etsimään tuolta Anna Syvänteen kokoelmasta. Se osoittautui siis ennakoituakin antoisammaksi lähdekokoelmaksi.
Jounin Sukusivut 