Jatkan sarjaani sukututkimuksissa vastaan tulleista harvinaisimmista ammateista. Siirryn nyt Marttilaan sekä tänä vuonna 250-vuotisjuhliaan viettävään Marttilan puiseen kirkkoon, Pyhän Martin kirkkoon. Aulis Ojan kirjoittamassa Marttilan pitäjän historiassa (vuodelta 1959) mainitaan Marttilan seurakunnan suntiona vuonna 1799-1848 eli miltei 50 vuoden ajan toimineen Matti Stormin, joka on suoraa isälinjaa kuljettaessa esi-isäni (iiiiii). Ojan mukaan suntion tehtäviin Marttilassa kuului: kirkonmäen ja kirkon puhtaanapito, järjestyksen valvominen kirkossa jumalanpalveluksen aikana, jalkapuu- ja häpeärangaistusten toimeenpano sekä papiston auttaminen kaikenlaisissa pikkutehtävissä.
Niinpä esi-isälleni tuttu ”työväline” oli oheisen kuvan häpeäpenkki, johon ”tottelemattomia” seurakuntalaisia piti istuttaa. Häpeäpenkkiin istutettiin erityisesti ns huorintekijät. Toinen tyypillinen rangaistusmuoto oli jalkapuurangaistus, jolloin rangaistu lukittiin kirkon porstuaan jalkapuuhun koko jumalanpalveluksen ajaksi. Häpeärangaistukset poistettiin kirkkolaista 1860-luvun lopulla. Marttilan jalkapuu myytiin huutokaupalla vajaat 20 vuotta myöhemmin. Häpeäpenkki sen sijaan jäi Marttilan kirkkoon ja on yhä nähtävillä kirkon yhteydessä toimivassa Marttilan kirkkomuseossa.
Kuvan lähde: Tove Riska: Marttilan kirkot, sivu 49.
Kun Marttilan seurakunnan rippikirjoja 1800-luvun alusta tarkastelee, ei Matti Stormia siellä kuitenkaan mainittu suntioksi, vaan käytettiin titteliä kyrkoväckaren. Suomeksikin käytettiin nimitystä väkkäri, mutta ehkäpä vieläkin yleisimmin unilukkari -nimeä. Ja nimenomaan tämän kirkon työntekijän tehtävänä oli jumalanpalvelusten aikana herättää kirkonpenkkiin nukahtaneet seurakuntalaiset! Mutta kuten jo ylempänä mainittiin, niin tämän kirkkoherran läheisen apulaisen työtehtävät olivat varsin moninaiset.
Suntion tehtävien muuttumista kuvaavassa artikkelissa Kirkonpalvelija kirkon työn kokonaisuudessa mainitaan, että suntiot olivat alunperin luottamusmiehiä, mutta kun 1700-luvun aikana tehtävään liitettiin juuri kurinpidollisia elementtejä, niin yleisluottamusta nauttivien talonpoikien sijaan tehtävään alettiin valita enemmän entisiä sotilaita tai muutoin kurinpitoon soveltuvia karskeita miehiä. Matti Storm ”istui” hyvin tähän kuvaukseen, sillä 1780-1790-lukujen taitteessa hän toimi juuri sotilaana.
Matti Storm toimi siis suntiona aina kuolemaansa eli vuoteen 1848 asti. Tämän jälkeen suntion tehtäväkenttää laajennettiin myös opetukselliseen suuntaan. Häneen seuraajanaan jatkanut Juha Brass aloitti myös kiertokoulujen pitämisen Marttilassa.
Suntiona toimiessaan Matti Storm asui myös Pappilan Mattilan torpassa. Samoin pappilan alueella asui yksi hänen lapsistaan Matti Matinpoika Rossala, joka ainakin vuoden 1847 ajan toimi kirkon kellonsoittajana. Sekä isälle että pojalle oheisen kuvan kirkon kirkonkello kävi kovinkin tutuksi.
Kuvan lähde: Tove Riska: Marttilan kirkot, sivu 47. Kellon on valanut Turussa 1600- ja 1700-lukujen taitteessa toiminut ruotsalainen Ambr. Ternandt.
Jounin Sukusivut 