Halikon Latalassa vuonna 1833 syntynyt Sven Juhonpoika eli varsin pitkän elämän, sillä hän kuoli 78 vuoden ja 5 kuukauden ikäisenä naapurikunnassa Kuusjoella Kuusjoenperän Aliluikissa. Sinne hän oli muuttanut vuonna 1857 avioiduttuaan Aliluikin talontyttären Wilhemiina Matintyttären kanssa. Sven vaimoineen liittyy tutkimaani Juho Kustaa Juhonpojan jälkeläiset Halikon Latalasta -sukuun.
Talonhoidon ohessa pariskunnalle syntyi 12 lasta, joista 10 oli poikaa ja kaksi tyttöä. Pojista kolme kuoli pikkulapsina, muut eli yhdeksän poikaa ja kaksi tyttöä elivät aikuisiksi asti.
Kolme vaimoa
Wilhelmiina kuoli 44-vuotiaana vuonna 1878. Sven avioitui vielä kahdesti. Aviolitto Maria Matilda Wilhemintyttären kanssa jäi lyhytaikaseksi, kun tämä menehtyi vain seitsemisen kuukautta häiden jälkeen huhtikuussa 1887. Runsasta vuotta myöhemmin kolmanneksi puolisoksi löytyi Maria Kristiina Heikintytär, jonka kanssa Sven sai vielä yhden tyttären ja kolme poikaa. Kaikki pohjat kuolivat lapsina, mutta tytär Hilma eli 68-vuotiaaksi asti. Hilma oli Svenin lapsista myös viimeinen, joka jätti maallisen elämän (vuonna 1957). Hauska yhteensattuma on se, että Svenin ensimmäisen ja viimeisen lapsen syntymän väli oli tasan 40 vuotta (Oskar Wilhelm syntyi 13.2.1858 ja Johannes samana päivänä vuonna 1898.
Lapsilla monta eri sukunimeä
Aikuisiksi eläneistä kymmenestä lapsesta vain kaksi jäi elämään lähelle synnyinseutuaan. Muut kahdeksan muuttivat nuorina aikuisina Helsinkiin. Useimmat myös elivät siellä kuolemaansa asti. Olga Emerentia, joka oli ottanut itselleen Leino-sukunimen muutti elokuussa 1911 Kiuruvedelle opettaja Aaro Korhosen rouvaksi. Pariskunta muutti eläkeikäisinä Valkealaan.
Toinen Leino-nimen ottanut sisarus oli Emil, jonka vaiheista Amerikka olenkin aiemmin jo muutamassa artikkelissa kertonut (mm Satoisa loma-aika -artikkeli). Sukunimi Leino elää yhä Emilin jälkipolvien kautta mm Minnesotassa.
Ainakin neljä Svenin lapsista otti käyttöön kotitalosta johdetun Luikki-sukunimen. Svenin peräänhän oli ainakin joissakin yhteyksissä liitetty talon koko nimi Aliluikki. Näin esimerkiksi, kun vuonna 1898 uutisoitiin hänen myyneen talon uudelle omistajalle. Kuusjoen seurakunnan kuolleitten luettelossa vuonna 1912 hänen nimekseen oli kirjattu Sven Juhonpoika.
Luikki-nimeä käyttäneistä Amanda avioitui ja kuoli Virtanen-nimisenä. Luikki-nimeä kuollessaan käyttivät Ivar, Juho Kustaa ja Hilma. Juho Kustaa lienee käyttänyt jossakin välissä myös Lehtinen-sukunimeä. Kaksi ensiksi mainittua työskentelivät puuseppinä Helsingissä. Ivar toimi lisäksi isännöitsijänä ja sekatavara- ja lihakauppiaana.
Lähde: digi.kansalliskirjasto.fi, Registertidning för varumerken 01.01.1921, no 828, s 8.
Johan Kustaakin löytyi
Puuseppänä pääkaupungissa toiminut John Kustaa oli minulta pitkään kadoksissa. Hänestä olin löytänyt runsaasti merkintöjä 1900-luvun parilta ensimmäiseltä vuosikymmeniltä Helsingin ammatti- ja osoiteluetteloissa. Myös Helsingin poliisin osoiterekisteristä (Helsingin kaupunginarkisto) hänet löysin vielä 1930-luvun alusta. Sen jälkeen löysin merkintöjä vain hänen vaimostaan, vuonna 1870 Urjalassa syntyneestä Matildasta, joka osoiterekisterin mukaan asusteli välillä Helsingissä ja välillä Koijärvellä.
Digitaalisesta sanomalehtiarkistosta löysin myös pikku-uutisen joulukuun alusta 1935, että puusepänvaimo Matilda Luikin valitus hänen miehensä puuseppä Johan Kustaa Luikin veroista ei ole otettu tutkittavaksi. Matilda Luikille asetettiin 75 markan maksu Koijärven kunnalle. Siitä päättelin, etä Johan Kustaa on yhä elossa mutta asustelee Koijärven seudulla.
Pitkään kuitenkin meni ennen kuin löysin tiedon tämän pariskunnan viimeisistä vaiheista. Facebookin Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmästä löysin Koijärven hautausmaalta heidän hautakivensä – tosin hieman epätarkan. Sen mukaan Juho Kustaa olisi kuollut vuonna 1946 ja vaimo Matilda paria vuotta myöhemmin. Perukirjatilaus Kansallisarkistosta ei Johan Kustaan osalta tuottanut tulosta. Matildan peruskirja sentään löytyi. Siinä ei kuitenkaan jostain syystä mainita lainkaan entistä puolisoa. Mainittiin toki, että Matilda oli puusepän leski. Kotipaikaksi nimettiin Koijärven Matku. Kuolipnaikka oli tosin Helsingin kunnalliskodin sairaala. Perukirjaan ei oltu merkitty mitään erityisiä, miehen Johan Kustaan, valmistamia puusepäntöitä.
Kuva on otettu vuonna 2016.
Johan Kustaan ”löytämisen” jälkeen sain lyödä pisteen tälle Kuusjoen Kuusjoenperän Aliluikin talon perheen perustietojen etsinnälle. Toivottavasti kuitenkin vielä tulevaisuudessa löytyisi vielä tarinoita ja valokuvia näistä henkilöistä, jotka noin 15 vuoden mittaan ovat tulleet minulle varsin läheisiksi.
Jounin Sukusivut 